Ongelma ratkaistu

Pikkasen eilen jännitti, että mitähän treeneistä tulee. Ei ehkä ollut mitenkään eniten todennäköistä, että Kaapon juoksaritaidot olisivat oikeasti kadonneet tuhkana tuuleen, mutta... kyllähän se silti pelotti :D

Aloitettiin suunnitelman mukaan ulkoa. Teki aika erilaisia toistoja, mutta ihan normaalin näköistä menoa sinänsä. Aluksi puomin jälkeinen hyppy oli kaukana matalana, joka edusti sitä teoriaa, että Kaapon on ehkä helpompi tehdä hienoja juoksareita, jos tilaa kaahata on esteen jälkeen reilusti. Muutamien toistojen jälkeen siirsin hypyn lähemmäksi ja 55 cm korkeaksi. Yksi teoria viime kerran epäonnistumisista kun oli se, että katsoo lähellä (5 m päässä) olevaa hyppyä liikaa eikä siksi keskity loppuun asti juoksemiseen. Tuo teoria ei kuitenkaan tainnut olla oikea, sillä ulkona sama asetelma ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. 

Siirryttiin sitten suoraan halliin ilman taukoa. Tavallaan oli kiva nähdä, että tiistain ongelma ei ollut kadonnut. Nyt kun oli sitten mahdollisuus löytää siihen ratkaisu eikä vaan jäädä pohtimaan, että mikä silloin oikein oli homman nimi. Otettiin kaksi kokonaista ja pari alastuloa, joiden jälkeen muistakseni siirryttiin tauolle. Tauon jälkeen sitten paneuduttiin ongelman ratkomiseen. 

Syy puomin "hajoamiseen" oli ilmeisesti vauhdin ja rohkeuden puute ahtaammassa tilassa. Rohkeutta ei tietenkään viimeksi kasvattanut oma vähän epätoivoinen asenteeni ja palkkausmahdollisuuksien puuttuminen, jonka takia propleema ei ratkennut viimeksi. Nyt oli sitten helpompi toimia, kun vaikeuksien syy tuntui löytyneen. Palkkasin jonkun kerran pelkästään puomin jälkeisen hypyn, jotta Kaapo varmasti tiesi, missä lelu oli ja siten ajattelin sen saavan paremman draivin juoksemiseenkin. Vaihdettiin myös suunta valoisammalle puolelle, jossa oli vähemmän ahdas tunnelma. Isoin tilanteen ratkaisija oli varmaan yhden vähän huonon toiston palkkaaminen, jonka jälkeen alkoi muistaakseni niitä hyviä toistoja sitten tulemaan. Otettiin nyt myös mukaan hyvän ylösmenon merkkaaminen kehulla, joka saattaa vaikuttaa myös Kaapon varmuuteen edetä esteellä positiivisesti. Oli kyllä nyt taas vaikeuksien jälkeen ihanaa katsella itsevarmaa juoksemista <3 Eipähän taas hetkeen pidä sitäkään itsestäänselvyytenä.

Puomin lisäksi treenattiin myös putkilla ja pituuden tikuilla vähän ohjausjuttuja. Olen tällaista asetelmaa halunnut jo pitempään testata, joten oli kiva saada nyt vihdoin aikaiseksi. Treeni oli kyllä tosi hauska ja onhan tuo helppo rakentaakin. Että jos on vaikeuksia kesiä treenattavaa, niin suosittelen kokeilemaan :D

Mahalasku

Kolme kertaa on nyt treenattu reilun kuukauden tauon jälkeen Kaapon puomia. Ensimmäiset kaksi treeniä yllättivät todella positiivisesti ja ehdin jo leijua pilvilinnoissa kisakalenteria selaillen ennen kuin koitti viime tiistai ja sain rysähtää armottomasti takaisin maanpinnalle. Kaapon tekeminen oli sitä luokkaa, että ehkä viime marraskuussa sitä olisi voinut vielä ymmärtää.

Muutama kuva kesän varrelta. Tässä odotellaan ruohotupsun ilmalentoa...

Esteitä siirrellessämme olin vielä iloisesti siinä uskossa, että päästään treenaamaan erilaisia jatkoja puomilta. Ajatus siitä, että itse esteen suorittaminen suorana sekä loivalla käännöksellä, on jo niin varmaa, että voi alkaa testailemaan kaikenlaista, tuntui siistiltä ja ihanalta. Uusi kausi ja kohta jo päästäisiin tavoittelemaan vihdoin ja viimein sitä kolmosluokkaa. Niin kivaa! Vaan eipä tietenkään.

Ensimmäisen toiston loikka ei vielä huolestuttanut, mutta kun seuraavakin yritys näytti ihan samalta oli pakko vaihtaa treenin teemaa. Otettiin yksi rauhallisempi toisto, jossa hölkkäilin. Tuolla tavalla Kaapo on koko kevään onnistunut aika lailla poikkeuksetta. Ilman liikehäiriötä suoralle palkalle tehtävän puomin pitäisi olla pala kakkua ja ihan vanha juttu. Osumaa ei kuitenkaan tullut, vaan samanlainen kamala loikka. Koko treenin Kaapo esitti kummallista versiota juoksemisesta, jollaisia en ainakaan muista siltä ennen nähneeni. Laukka oli aika löysää, työntö puuttui takaa ja lopun tosiaan tarkoituksellisen näköisesti "keinahti" yli. Nämä havainnot ovat toki hidastetulta videolta, livenä huomasin vain sen, että suoritus kuulosti oudolta, ylösmenot oli hyviä ja loppu sitten ei. Ja ne ylösmenotkin sitten levisivät toistojen myötä.

Sinänsähän tämmöinen "huono päivä" ei olisi mikään suurikaan juttu, mutta koska Kaapon tekeminen on ollut sangen tasaista ja olen pystynyt helpoilla toistoilla "pakottamaan" sen onnistumaan riittävän usein, oli tämä treeni hyvin poikkeuksellinen. Ensimmäisten kolmen toiston jälkeen tehtiin pelkkää alastuloa, kun ei kokonainen helpottamisesta huolimatta onnistunut. Muutaman kerran saatiin siinäkin yrittää ennen kuin lähti luistamaan. Muutamien hyvien jälkeen sitten uutta yritystä kokonaiselta, mutta ei mitään eroa. Testattiin myös toiseen suuntaan, jonka juoksi ekalla oikein, hitaasti tosin. Sen jälkeen ei sitten sinnekään onnistunut ja pidettiin tuumaustauko.

Jättiläismäinen Kaapo todistettavasti lampailla. Nyt menee hetki, että päästään jatkamaan näitä puuhia, mutta kivaa se on!

Tauon jälkeen mentiin viereiselle kentälle, jos vaikka siellä olisi sitten onnistunut. Juoksikin siinä ensimmäisen taas oikein, mutta sen jälkeen yhtä toivotonta. Tehtiin pelkkää alastuloa, jota teki oikeastaan aika kivasti, mutta kokonainen ei vaan sujunut. Kovin montaa yritystä ei treenin aikana tehty, sillä kun ei helpotuksista lähtenyt korjaamaan, oli selvää, ettei mahdollisuuksien antaminen tule auttamaan enkä tietenkään halunnut vahvistaa täysin vääränlaista suoritusta.

Nyt on sitten luonnollisesti mietityttänyt, että mitä ihmettä on tapahtunut, miksei homma enää pelittänyt. Toki tuli heti mieleen, että onko jotain iskua tullut jostain, onko kropassa vika, mutten pidä sitä kovinkaan todennäköisenä. Mennään huomenna testaamaan uudelleen ja jos esitys on samaa luokkaa, niin sitten on kyllä suljettava tuo vaihtoehto pois fyssarikäynnillä. Muita selityksiä voisi olla ulkokenttä vs. halli. Ulkona on tilaa ja on tultu puomille kovaa, kun taas nyt oltiin hallissa, jossa tietysti ahtaampaa. Aiemmin tämä ei kyllä ole vaikuttanut, mutta tiedä sitten. Ulkona tehdyissä toistoissa palkka on ollut ehkä kauempana samoin kuin puomin jälkeiset esteetkin. Suoraan mentävissä hypyissä rimat on olleet nilkoissa. Kaikenlaisilla variaatioillahan kevään mittaan tuli treenattua, mutta jos tauko nyt sitten kuitenkin olisi vaatinut verojaan oikein rankalla kädellä, niin voihan se olla, että tuollaisilla asioilla on yhtäkkiä merkitystä. Mutta oli miten oli, huomenna mennään ensin ulkokentälle ja sieltä sitten halliin, jos puomi näyttää taas puomilta. Muuten sitten melkein toivoisi, että syy löytyy jostain kipeästä paikasta, sillä jos niin ei ole, en kyllä tiedä miten tästä kuopasta noustaan, jos helpotuskeinoni eivät enää toimi...

Juhannuskuvia. Ihana Kaapo <3

Ja koska juoksarien treenaaminen on niin kivaa, niin tokihan Kiri puuhastelee saman teeman äärellä :D Edellisissä treeneissä ei madalletun alastulon juokseminen vielä ottanut kunnolla tuulta alleen, mutta nyt oli jo eri ääni kellossa. Alkaa löytymään Kirin askelmerkit ja sitä kautta tekeminenkin on sujuvaa. Saa nähdä millä vauhdilla tämä projekti etenee.

Hyvin menneen puomitreenin lisäksi Kiri pelasti päivän pienellä putki - hyppy - putki rallattelulla, jossa todisti osaavansa fokusoida esteisiin kuin suurempikin agilityeläin. Keppitreenikin on mennyt eteen päin ja ollaan jo hyvin lähellä sitä hetkeä, kun kaksi väliä menee suorana. On kyllä todella erikoista katsoa Kirin keppiliikettä.

Saa nähdä kuinka kauan kestää, että alan näkemään Kirin pentulapsosen sijaan oikeana koirana. Terveystutkimusten suorittaminen tosin edisti jo vähän tuota asiaa, kun saatiin siltä osalta parhaita mahdollisia uutisia. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä LTV0 ja VA0 eikä silmissäkään mitään mainittavaa. Kyllä nyt kelpaa treenailla <3

Ja sitä perusmeininkiä. Ei ole suurikaan ihme, että Kiri on muskelimasa...

Kirin tokojuttuja

On jotenkin hämmästyttävää, miten nopeasti voi pieni koira kehittyä. Sen on oltava joko suuri älykkö tai sitten itse on oppinut jotakin oleellista koiran kouluttamisesta Kaapon kanssa. Tosin voi olla, että pienet asiat vaan tuntuu isoilta, koska ymmärtää, mihin ne johtaa. Kaapon kanssa seuraamisen ja perusasennon opettaminen tuntui hitaalta ja välillä muistaakseni mietin, että miten kummassa ihmiset saa koiransa oikein oppimaan ne. Ihan sama oli keppienkin kanssa, homma tuntui jossain kohtaa toivottomalta, vaikka lopulta ratkaisu paikoillaan junnaamiseen oli hyvinkin yksinkertainen. Piti vain saada onnistumisia, eli helpottaa. Nyt tuntuu ihan hassulta, että noiden asioiden opettaminen tuntui hankalalta. Mutta silloin en vain tajunnut, että yksi pinei askel johtaa nopeasti seuraavaan isoon ja yhtäkkiä tavoitteeseen ollaankin jo päästy.

Joitakin viikkoja sitten Kirillä oli aavistus siitä, että vasemmalla puolellakin voi kävellä ja että tietystä kohtaa voi saada nakkia. Nyt aavistus on jo aika vahvaa tietoa ja Kiri kyllä hakeutuu nakkinsa hakemaan ja pysyy myös asemissa, koska kyllähän se kannattaa. Ollaan tehty ekoja käännöksiä tässä lähiakoina. Oikeaan on helpohko, saattaa levähtää, mutta saattaa olla levähtämättäkin. Täyskäännös on tutuin ja siksi myös menee pääsääntöisesti tiiviinä. Vasemmalle ei osaa ilman nakkia ottaa takaosaa mukaan muuten kuin kotona, jolloin treenataan tassut laatikossa ja Kiri tarjoaa takaosan käyttöä. Voisi ajatella, että peruspalasia semmoiseen minun standardit kohtaavaan seuraamiseen on kivasti löytynyt ja nyt niitä vaan vahvistetaan ja yhdistellään. Aika Kaapomainen seuruu sille on jostain kumman syystä tässä muodostumassa :D

Liikkeestä maahan meneminen on saanut osakseen hurjat kaksi (varsinaista) treeniä, mutta ne on olleet juuri niitä, joiden kohdalla on tullut ihmeteltyä tuon tyypin omaksumiskykyä. Itse maahan meneminenkin sillä tavalla asiallisesti on Kirille aika vierasta. Lähinä se menee lonkalleen röhjöttämään, koska sillä tavalla odotetaan, kun Kaapo treenaa, ja mieluusti tuohon kauniiseen asentoon laskeudutaan istumisen kautta. Tänään tyyppi kuitenkin lätsähteli edestäni ja sivultani liikkuessamme oikein tomerana suoraan maahan ja vieläpä ryhdikkäänä. Muutamia kertoja olen namin kanssa ohjaillut sitä vähän sivistyneempään makuuasentoon suoraan seisomasta, joka on ollut haastavaa. Toissa treeneissä sitten kokeiltiin niin, että peruutin ja pyysin siitä menemään edessäni maahan. Jouduin käyttämään käsiapua, sillä Kiri ei ihan edes tiedä, mitä maahan oikein tarkoittaa. Tänään tehtävä olikin sitten jo näköjään vanha juttu ja ihan helppo.

Malttamattomalle shelttilapselle kapulan pito tuntui olevan se haastavin liike. Muutamia viikkoja sitten Kiri osasi ottaa kapulan maasta ja pitää sitä ehkä sekunnin tai pari, jos sai samalla pyöritellä päätä ja peruuttaa. Muutin aika nopeasti kriteerin siihen, että minun pitää saada kapula, jotta Kiri saa palkkaa. Käytännössä siis annoin kapulan, liikutin käden pois ja saman tien takaisin nappaamaan äkkiä kapulasta kiinni ennen kuin Kiri ehtii pudottaa sen. Parissa treenissä kiire on vähentynyt ja kapula alkanut pysyä kapeassa nokassa ihan kiitettävästi. Peruuttamista ja pään heiluttelua oli silti edelleen havaittavissa. Siispä kokeilin tänään taannoista ideaani laittaa Kiri istumaan laatikolle ja pyytää sitä siinä pitämään kapulaa. Ihan huono idea ei tainnut olla, sillä kertaakaan ei tyyppi yrittänyt nousta edes seisomaan ja ilmekin muuttui kumman keskittyneeksi. Ilmeisen helpolla siis taidetaan tämä haaste selättää, ellei tässä nyt jotakin kummaa tapahdu.

Tämmöistä on siis Kirin tokoelämään kuulunut viimeaikoina. Kaapolla sen sijaan treenituokiot on käytetty pyörimiseen ja tassunantoon, sillä olin vakaasti päättänyt mennä sen kanssa koiratanssikisoihin parin viikon päästä. Onnistuin kuitenkin mokaamaan ilmoittautumisen kanssa eikä mahduttu mukaan. Harmittaa, koska noita karkeiloita ei ole ihan yhtä usein kuin agilitykisoja :D Ja harmittaa, koska hiukan pelkään, että tämä nyt jää, kun agilityloma meni ja loppui. Mutta ehkä olen ahkera ja jatkan näitäkin huveja, ettei elämä mene ihan puomiksi. Kirinkin pitäisi nimittäin nyt sitten vihdoin aloittaa kunnolla juoksariprojekti, jos torstaina vaanivat luustokuvat vaan sallii agilitytulevaisuuden säilyttämisen.