Ekaa kertaa Agimetillä!

Suunnilleen 11kk sitten treenattu viimeksi Ojangossa hallissa. Siksi olikin ihan parhautta päästä eilen tutulle tekonurmelle <3

Treenien tarkoitus oli testata, mitä tapahtuu, kun tehdään eri valmistajan puomia. HAUlla on Smartti, joka on Agimettiä ilemisesti korkeampi ja pidempi. Oletus oli, että Agimet on Kaapolle helpompi, mutta tietenkään ei voinut olla varma kuinka hyvin kuitenkaan ymmärtää tehtävän, kun olosuhteet muuttuu. Turhaan kuitenkin jännitin ja juokseminen tosiaan sujui jopa helpommin! Kaikkein hienointa oli, että nyt Kaapo viimeisellä toistolla älysi venyttää laukkaansa puomin loppuun kokoamisen sijaan. Sitä on odotettukin ja nyt olen viettänyt aikaani tuijottaen tuota toistoa hidastettuna <3

Pidemmin en taida treenistä kirjoittaa. Alemmalla videolla on kaikki toistot, ylemmällä vain tämä viimeinen hienous. Voi muista jutuista toki sen verran nostaa, että tehtiin muutama käännös kokonaiselta ja sain omaa juoksemista aika hyvinkin mukaan, kun annoin Kaapon mennä edeltä. Varmaan tuota kautta sitten vauhdin lisääminen käy helpoiten jatkossa.

Juoksee, juoksentelee, hölköttelee

Juoksareita jälleen ja ihan kaksin kappalein. Kiri nimittäin aloitti lankkutreenit!

Ensin kuitenkin isomman vuoro. Kaapon treenin oli tarkoitus edistää puomin viemistä radalle. Siksi oltiin kerrankin ahkeria ja siirreltiin esteitä niin, että puomille pystyi tulemaan muutaman esteen takaa ja jatkamaan loivasti vinoon molempiin suuntiin. Lähitulevaisuudessa voisi myös testata niin, että palkka tulee vasta kahden esteen jälkeen.

Tämä treeni oli tarkoitus saada alkamaan parilla onnistuneella helpolla toistolla, jotta saataisiin siitä sitten hyvä flow päälle ja mahdollisuus onnistua hankalammillakin toistoilla kasvaisi. Olin sanonut Leenalle, että Kaapo kyllä onnistuu varmasti, jos vain maltan hölkätä rauhassa. Niin teinkin, mutten älynnyt, että tuo varmasti onnistuminen ei päde, jos olen Kaapon takana, koska se on sille paljon vieraampi tapa tehdä tätä. Siksi siis kaksi ekaa toistoa menee pieleen. Noitten jälkeen oli pakko tehdä niin, että aivan varmasti onnistuu ja siksi sitten pelkkä alastulo, jonka jälkeen kävellen kahteen kertaan ja sitten vasta takaisin hölkkään ja senkin toteutin tavallisella tavalla Kaapon edeltä.

Pian otin mukaan myös putken ennen puomia, koska tuntui, ettei esteet ennen sitä tuoneet liikaa vaikeutta lisää. Varsinkin kun niiden määrän lisääminen ei vaikuttanut sinänsä vauhtiin, kun Kaapo joutui kääntymään hypyllä ennen puomia.

Hölkkätoistoja tehtiin muutamia ja joka toistolla yritin olla vähän eri kohdassa. Edellä ja sitten takana, joka onnitui, koska nyt oli Kaapolla jo tekeminen paremmin hanskassa onnistuneiden toistojen jälkeen. Kokeilin myös hölkkäillä vähän reippaammin, mutta ei vielä onnistunut. Sen jälkeen taas helpompi ja tauolle.

Tauon jälkeen tehtiin toiseen suuntaan. Tässä haastetta toi puomilta jatkaminen putkeen. Ihan tämmöistä ei olla kertaakaan vielä tehty, vaan putki on ollut aina suoraan edessä. Ei siis ihme, että kesti hetken Kaapolla tajuta, että mistä kyse. Minullakin meni hetki, kun mietin, että miten saan sen älyämään homman. Sen takia siis kaiken moista yritystä tuohon alkuun. Tämänkin treenituokion olisi siis voinut aloittaa paremmin suunnitellusti, että olisi heti päässyt onnistumisiin kiinni. 100 % onnistumisia en tietenkään hae, mutta se 80 ois hyvä ja ennemmin niin, että mokat tulee oikeista haasteista eikä siitä, ettei tekeminen ole vielä päässyt rullaamaan.

Sitten kun päästiin vauhtiin, niin tulikin aika kivoja toistoja. Tosin heti taas kun yritin vähän reippaammin liikkua, niin Kaapolta lähti yksi laukka pois ja se ei ihan riitä alas asti. Muutenkin tulee sen vähän hassusti ja tasajalkaa alas. Tuon jälkeen taas onnistunut puomi, mutta sain sen hihkumisellani kääntymään pois putkelta :D Noin kävi toiseenkin kertaan. Voi olla, että menee kyllä sitten tovi, kun ollaan saatu puomi ratakuosiin, että osaan yhtään ohjata jatkoa puomilta, kun olen vaan niin iloinen osumasta ja jää ajatukset vaan siihen...

Seuraavaksi Kaapon puomitreeneissä olisi suunnitelmissa keskittyä pelkästään käännöksiin ja sen lisäksi käydään testaamassa Ojangossa mitä tapahtuu, kun juostaan Agimetin estettä. Jännää! Noihin käännöksiin pitää kyllä saada selkeää edistystä aikaan. Ne laahaa pahasti jäljessä.

Sitten Kirin treenauksiin. Se on kyllä niin hauska otus treenata, että ihan sama, mitä sen kanssa tekee, joka tapauksessa on hauskaa! Kivaa on myös se, että lapsikoiran kanssa on jo selkeänoloinen yhteinen sävel. Ollaan kentällä yhdessä ja treenataan yhdessä.

Juoksutin Kirin ensin kahteen kertaan matolla maassa ja kun homma vaikutti olevan kovinkin helppoa kauraa, niin siirryttiin sitten suunnitelmien mukaisesti minipöydällä olevalle alastulolle. Tuntui tosi mukavalta tehdä tätä hommaa koiran kanssa, jolla ei ole minkäänlaista historiaa puomille. Ei ole 2on2offia, eikä muitakaan loikkataipumuksia. Mukavaa vaihtelua oli myös katsella kuinka oma koira laukkaa tuota lyhyttä matkaa ihanan rentona ja iloisena. Kaapo kun ravaa helposti tuommoiset matkat ja näyttää ennemminkin hyvin keskittyneeltä kuin iloiselta. 

Alastulolle siirryttäessä annoin Kirin ensin tarjota maton koskemista ihan tosi läheltä kontaktialuetta ja parin toiston jälkeen siirryttiin sitten vähän ylämmäksi ja sitä kautta alastulon toiseen päähän. Kiri juoksenteli alastuloa mielestäni tosiaan aika kivasti. Toki siellä tuli loikkia ja muutama hassu ohituskin, mutta se ei haittaa yhtään. Kirinkin kanssa löytää varmasti nopeasti ne paikat, mistä suoritus todennäköisimmin onnistuu ja niiden kautta saadaan pidettyä onnistumisprosentti riittävän korkeana.

Iloisen juoksentelun lisäksi Kiri osasi myös varastaa namikipon, kun nameja ei herunut ja kääntyä taitavasti alastulolla. Kiri on kuitenkin aika iso tyyppi, että vaati tuokin vähän ajattelua, että minne ne jalat kuuluu laittaa. Tuo lapsikoira on kyllä muutenkin ollut koko ajan kehonhallinnaltaan ihmeellisen taitava <3

Vauhtia, mutta vähitellen myös hallintaa?

Kirmulin agilityjä siis. Eilen illalla oltiin treenaamassa ja kun ei ollut mattoa matkassa, niin tehtiin niitä putkia. Selkeää edistystä oli tapahtunut kahdesta putkesta jälkimmäiseen fokusoinnissa ja nyt kyllä juoksi pikkukoira minkä jaloistaan pääsi. Senkin kanssa liitelystä taitaa tulla aika mukavaa puuhaa, kun nyt vain olisi terve ja pysyisi sellaisena. Ainakin medirimoilla tulee menemään kovaa :D

Vauhtia on siis saatu ja ajatuksen on kivasti eteen, jonkapa takia testasin nyt sitten saada niitä ajatuksia myös vähän minuun. Aloitettiin siis käsitargetin kanssa. Kirillehän tämä temppu ei ole mikään suuri vahvuus, koska ihan muutamaan kertaan vain treenailtu. Lähinnä olen esitellyt asian karvalolle. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, mitä näillä vähillä taidoilla tapahtuu, jos yritän pyytää käteen putkien välissä. Kiriä mahtoi vähän kummastuttaa, kun yhtäkkiä ei enää pitänytkään kaahata suoraan. Videolta näkee kuinka ainakin jollain toistolla lapsikoira selkeästi katsoo kyllä minua, mutta jalat vaan vie jo eteen päin. Näistä päätellen ripaus kontrollia ei ehkä ole pahitteeksi kunhan muistaa vaan sitten jatkaa estefokuksen vahvistamista myös. Taidan nyt treenailla tuota käsitargettia vahvaksi lenkkiolosuhteissa ja tehdä vaikka puiden kiertämisen yhteydessä. Sitten kun temppu on vähän tutumpi, niin testataan uudelleen putkien kanssa. Tavoitteena olisi saada Kiri ekasta putkesta suoraan käteen, pyöräyttää ympäri ja kaahata sitten seuraavaan putkeen.

Kiri 10 kk

Kirmalopa täytti tänään pyöreät kymmenen kuukautta ja niinpä se on kohta jo vuoden! Painoa tyypiltä löytyy 12 kg ja korkeutta 46 cm. Edelleen siis kasvua tapahtunut aika reilustikin kuukaudessa ja seuraan kyllä mielenkiinnolla, mihin tuo tulee pysähtymään. Vähitellenhän se on jo ihan ok maksikorkeuksissa, että jos sitä sen hyppytekniikkaa sitten isompana katsoisi myös korkeampien hyppyjen osalta. 55 nyt ei pitäisi ainakaan olla mikään mahdottomuus... 

Tämän kummempaa kertoiltavaa ei tähän väliin taida olla. Kiri jaksaa hämmästyttää ihmeen hyvällä kropan hallinnallaan ja tasapainollaan. Viime päivinä se on myös muutamaan kertaan saanut hienoja ideoita pomppuvoimansa hyödytämisestä. Esimerkiksi eilen se yritti hypätä pöydälle suoraan lattialta. Ihan ei onnistunut, kun oli tyyppi välissä. Harmin paikka. Leirilläkin Kiri päätti treenaavan bortsun huomattuaan, että hänkin menee kentän puolelle ja pompsahti väliaidan yli ennen kuin ehdin edes älytä, mitä lapsikoiran päässä liikkuu. Onneksi shelttiläinen oli hihnassa. Jotenkin hassua, kun on koira, jota ei tunne läpikotaisin. Tulee tämmöisiä ylläreitä :D

Temppuilua

Koska Kiristä tulee koiratanssija, niin Kaapokin on päätynyt temppuilemaan. Olen ajatellut jossain kohtaa käydä testaamassa sen kanssa vähän noita vesiä, kun Kaapon kanssa on kuitenkin helpompi mennä kuin kisakokemukseltaan ihan vihreän Kirin. Palkattomuus kun ei ole tokoeläintä kaukaisesti muistuttavalle mikään iso juttu. 

Tämänpä takia tyypillä olisi ohjelma suunniteltuna ja tosiaan treenattukin jopa on! Ollaan harjoiteltu tassujen antamista kaukona ja treenattu uutena juttuna ympärikiertämistäni. Takaperin se tuon jo valmiiksi osaakin. Näiden juttujen suhteen odottelen lumien sulamista, kun tarvisi vähän lisää tilaa. Erityisesti sitten kokonaisuuden treenaamiseen… 

Kiri treenaa temppuja aikalailla päivittäin ennen päiväruokaansa. Tuntuu jotenkin hämmentävältä, että lapsikoiralla alkaa olemaan vähitellen juttuja, jotka se osaa Kaapoa paremmin :D Aika menee niin äkkiä, että  vaikea pysyä perässä. Kohta saa jo alkaa vääntää Kiri 1 v. videota! Mutta tosiaan Kirin tämän hetkinen bravuuri on jalkojen pujottelu. Se osaa tehdä sitä muutamilla variaatioilla aika näppärästi. Ihan tavallisesti kävelemällä, niin että mennään aina askel ja pysähdytään ja sitten niin että kiertää yhtä jalkaa ympäri ja ympäri. Kiri osaa myös hienosti pyöriä molempiin suuntiin ja jopa erottelee ne toisistaan (kop, kop). 

Peruuttaminen on pitkään kuulunut taitoihin, mutta sen tekniikka vaatii kyllä kovasti treeniä ennen kuin pidän sitä millään tavalla ”valmiina”. Kun kerran Kirin kisailut tulevat kohdistumaan muualle kuin agijuttuihin, niin sitten täytyy tehdä näitä muita hommia vähän enemmän tosissaan. Haluan, että peruuttaminen on ns. aidosti takajaloilla, suoraa ja helpon näköistä. Se ei saa olla nykivää, hypähtelevää eikä mitään muutakaan epämääräistä. Ja tietysti taaksepäin pitää osata liikkua hyvän matkaa! Joten treenattavaa tuossa riittänee, kun ryhtyy perfektionistiksi :D 

 

Sellaisia tällä hetkellä uusia ja keskeneräisiä juttuja, joita treenaillaan, on kieriminen ja sama minun ympäri kiertäminen kuin mitä Kaapokin tekee. Kirille tuo kiertäminen on helpompaa, koska se ei jumahda perusasentoon. Kiri myös harjoittelee tekemään tuon molempiin suuntiin, kun Kaapolle toistaiseksi on riittänyt vain toinen. Molempien kanssa ollaan aloitettu tuo kiertäminen niin, että istun, ja se on niille helpompaa. Seisten ollaan tehty vasta kahdessa treenissä.

Kirin kanssa temppuilu on kyllä oikeasti hauskaa hommaa ja odotan innolla sitä kaukaista hetkeä, kun sen kanssa voi astella kehään. Ja se hetki tosiaankin on kaukainen, koska palkattomuus on luonnollisesti vielä kovin kovin lapsenkengissä ja haluan, että tekeminen on sille helppoa ja selkeää sitten, kun kisaamaan joskus lähdetään.

Kaapon juoksareita

Kolmesti ollaan viime päivityksen jälkeen treenattu, joka kerralla käännöksiä ja joitakin suoria. Käännöksiä yritin ensin tehdä pallolla, mutta se ei toiminut ollenkaan kyttäämisen takia, jonka ansiosta siirryttiin nakkikuuriin näiden osalta. Palattiin myös ahkeraan maton käyttöön, koska ajatus ei selvästikään ollut Kaapolle vielä selvä ja minun on paljon helpompi katsoa kriteerissä pysyminen (2 alinta ”boksia”) maton kanssa. Nyt on siis kääntyilty rauhallisessa vauhdissa pelkkää alastuloa ja varsin matalassa vireessäkin. Kehitystä on tapahtunut joka treenin välillä ja kohta kyllä täytyy häivytellä mattoa. Tehdään käännöksiin liikehäiriötä toivottavasti aika pitkälle näillä pelkillä alastuloilla, niin saadaan vähän enemmän toistoja / treeni ja säästetään Kaapon kroppaa (joka oli muuten alkuviikosta parhaassa kunnossa ikinä, kun fyssarilla käytiin.  Suorastaan jumiton otus!).

Suorilla yritettiin hakea kovavauhtisten lähestymisten ja oman kiihdyttämisen kautta pienempää laukkamäärää, mutta se ei selvästikään ole Kaapolle vielä luonnollista ja helppoa. Alastulon tuleminen yhdellä laukalla vaatisi siltä enemmän uskallusta kuin mitä sillä nyt on, joten ei väkisin yritetä noita nyt saada aikaan. Viime treeneissä keskityttiinkin vain muunlaisen liikehäiriön sietämiseen ja tämä treeni on tuossa videolla. Liikehäiriössä on painottunut oma sijaintini Kaapon edellä ja selkeästi se, kun jäinkin taakse, toi tehtävään haastetta. Kiihtyvä liike on mistä tahansa sijainnista vaikea, koska silloin se yksi laukka jää Kaapolta helposti pois, mutta se ei kuitenkaan tule riittävän reippaasti liidelläkseen kontaktialueelle asti. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähänastiseen kehitykseen. Lähes joka treenissä päästään aina vähän eteenpäin ja puomi pätkän osana on jo mainittu Leenan kanssa jutellessa. Niitä pitäisi testailla tässä kohta, kun saadaan vielä vähän lisää sietoa omaan liikkumiseeni. Jännää!