Mahalasku

Kolme kertaa on nyt treenattu reilun kuukauden tauon jälkeen Kaapon puomia. Ensimmäiset kaksi treeniä yllättivät todella positiivisesti ja ehdin jo leijua pilvilinnoissa kisakalenteria selaillen ennen kuin koitti viime tiistai ja sain rysähtää armottomasti takaisin maanpinnalle. Kaapon tekeminen oli sitä luokkaa, että ehkä viime marraskuussa sitä olisi voinut vielä ymmärtää.

Muutama kuva kesän varrelta. Tässä odotellaan ruohotupsun ilmalentoa...

Esteitä siirrellessämme olin vielä iloisesti siinä uskossa, että päästään treenaamaan erilaisia jatkoja puomilta. Ajatus siitä, että itse esteen suorittaminen suorana sekä loivalla käännöksellä, on jo niin varmaa, että voi alkaa testailemaan kaikenlaista, tuntui siistiltä ja ihanalta. Uusi kausi ja kohta jo päästäisiin tavoittelemaan vihdoin ja viimein sitä kolmosluokkaa. Niin kivaa! Vaan eipä tietenkään.

Ensimmäisen toiston loikka ei vielä huolestuttanut, mutta kun seuraavakin yritys näytti ihan samalta oli pakko vaihtaa treenin teemaa. Otettiin yksi rauhallisempi toisto, jossa hölkkäilin. Tuolla tavalla Kaapo on koko kevään onnistunut aika lailla poikkeuksetta. Ilman liikehäiriötä suoralle palkalle tehtävän puomin pitäisi olla pala kakkua ja ihan vanha juttu. Osumaa ei kuitenkaan tullut, vaan samanlainen kamala loikka. Koko treenin Kaapo esitti kummallista versiota juoksemisesta, jollaisia en ainakaan muista siltä ennen nähneeni. Laukka oli aika löysää, työntö puuttui takaa ja lopun tosiaan tarkoituksellisen näköisesti "keinahti" yli. Nämä havainnot ovat toki hidastetulta videolta, livenä huomasin vain sen, että suoritus kuulosti oudolta, ylösmenot oli hyviä ja loppu sitten ei. Ja ne ylösmenotkin sitten levisivät toistojen myötä.

Sinänsähän tämmöinen "huono päivä" ei olisi mikään suurikaan juttu, mutta koska Kaapon tekeminen on ollut sangen tasaista ja olen pystynyt helpoilla toistoilla "pakottamaan" sen onnistumaan riittävän usein, oli tämä treeni hyvin poikkeuksellinen. Ensimmäisten kolmen toiston jälkeen tehtiin pelkkää alastuloa, kun ei kokonainen helpottamisesta huolimatta onnistunut. Muutaman kerran saatiin siinäkin yrittää ennen kuin lähti luistamaan. Muutamien hyvien jälkeen sitten uutta yritystä kokonaiselta, mutta ei mitään eroa. Testattiin myös toiseen suuntaan, jonka juoksi ekalla oikein, hitaasti tosin. Sen jälkeen ei sitten sinnekään onnistunut ja pidettiin tuumaustauko.

Jättiläismäinen Kaapo todistettavasti lampailla. Nyt menee hetki, että päästään jatkamaan näitä puuhia, mutta kivaa se on!

Tauon jälkeen mentiin viereiselle kentälle, jos vaikka siellä olisi sitten onnistunut. Juoksikin siinä ensimmäisen taas oikein, mutta sen jälkeen yhtä toivotonta. Tehtiin pelkkää alastuloa, jota teki oikeastaan aika kivasti, mutta kokonainen ei vaan sujunut. Kovin montaa yritystä ei treenin aikana tehty, sillä kun ei helpotuksista lähtenyt korjaamaan, oli selvää, ettei mahdollisuuksien antaminen tule auttamaan enkä tietenkään halunnut vahvistaa täysin vääränlaista suoritusta.

Nyt on sitten luonnollisesti mietityttänyt, että mitä ihmettä on tapahtunut, miksei homma enää pelittänyt. Toki tuli heti mieleen, että onko jotain iskua tullut jostain, onko kropassa vika, mutten pidä sitä kovinkaan todennäköisenä. Mennään huomenna testaamaan uudelleen ja jos esitys on samaa luokkaa, niin sitten on kyllä suljettava tuo vaihtoehto pois fyssarikäynnillä. Muita selityksiä voisi olla ulkokenttä vs. halli. Ulkona on tilaa ja on tultu puomille kovaa, kun taas nyt oltiin hallissa, jossa tietysti ahtaampaa. Aiemmin tämä ei kyllä ole vaikuttanut, mutta tiedä sitten. Ulkona tehdyissä toistoissa palkka on ollut ehkä kauempana samoin kuin puomin jälkeiset esteetkin. Suoraan mentävissä hypyissä rimat on olleet nilkoissa. Kaikenlaisilla variaatioillahan kevään mittaan tuli treenattua, mutta jos tauko nyt sitten kuitenkin olisi vaatinut verojaan oikein rankalla kädellä, niin voihan se olla, että tuollaisilla asioilla on yhtäkkiä merkitystä. Mutta oli miten oli, huomenna mennään ensin ulkokentälle ja sieltä sitten halliin, jos puomi näyttää taas puomilta. Muuten sitten melkein toivoisi, että syy löytyy jostain kipeästä paikasta, sillä jos niin ei ole, en kyllä tiedä miten tästä kuopasta noustaan, jos helpotuskeinoni eivät enää toimi...

Juhannuskuvia. Ihana Kaapo <3

Ja koska juoksarien treenaaminen on niin kivaa, niin tokihan Kiri puuhastelee saman teeman äärellä :D Edellisissä treeneissä ei madalletun alastulon juokseminen vielä ottanut kunnolla tuulta alleen, mutta nyt oli jo eri ääni kellossa. Alkaa löytymään Kirin askelmerkit ja sitä kautta tekeminenkin on sujuvaa. Saa nähdä millä vauhdilla tämä projekti etenee.

Hyvin menneen puomitreenin lisäksi Kiri pelasti päivän pienellä putki - hyppy - putki rallattelulla, jossa todisti osaavansa fokusoida esteisiin kuin suurempikin agilityeläin. Keppitreenikin on mennyt eteen päin ja ollaan jo hyvin lähellä sitä hetkeä, kun kaksi väliä menee suorana. On kyllä todella erikoista katsoa Kirin keppiliikettä.

Saa nähdä kuinka kauan kestää, että alan näkemään Kirin pentulapsosen sijaan oikeana koirana. Terveystutkimusten suorittaminen tosin edisti jo vähän tuota asiaa, kun saatiin siltä osalta parhaita mahdollisia uutisia. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä LTV0 ja VA0 eikä silmissäkään mitään mainittavaa. Kyllä nyt kelpaa treenailla <3

Ja sitä perusmeininkiä. Ei ole suurikaan ihme, että Kiri on muskelimasa...