Räksytys seis ja aivot peliin

Mökillä oli kätevä treenata Kirin keppejä, kun saattoi vain iskeä tikut maahan ja käydä treenailemassa aina, kun siltä tuntui. Tämmöisissä treeneissä maltan pitää toistomäärätkin tosi alhaalla. Ei tarvitse saada just silloin valmista eikä treenin eteen ole tarvinnut nähdä vaivaa (mennä treenipaikkaan, erikseen lämppäillä ja pystytellä uudelleen niitä tikkuja).

Perjantaina Kirin keppitilanne oli semmoinen, että välit olivat vaikeimmillaan lähestulkoon suorassa ja 10 - 5 cm oli aikalailla varma. (Kiri on treenannut keppejä 2x2 tyylisesti). Sunnuntaina neljä keppiä meni jo oikein hienosti suorana. Tulosta alkoi kummasti tulemaan, kun otin Kirin vireen ohjat omiin käsiini. En siis antanut enää lähteä yrittämään turhautuneena tai muuten liian kiihtyneenä. Kirillä nimittäin keittä yli aika helposti lelun kanssa, jos ei heti ymmärrä, eikä silloin ole enää tietoakaan aivotoiminnasta.

 Älysin tässä taannoin myös, että sallimalla turhautuneen räksytyksen osaksi treeniä, vahvistan myös sitä yhtä lailla kuin keppejäkin. Ainakin jos pitää paikkansa, että kaikki palkkojen välillä tapahtuva käytös vahvistuu ja sen takia treenit kannattaisi suunnitella jokaista vaihetta myöten huolellisesti. Eli miten siirrytään palkasta palkkaan, pyrkiä tekemään tuosta kierteestä mahdollisimman "puhtaan" ilman ei toivottua käytöstä.

Kaapon kanssa tuo treenin "kierto" on luonnostaan hyvin sujuvaa. Se kun ei mieti mitään muuta kuin itse treenaamista eikä sillä koskaan lähde lapasesta. Kirin kanssa taas kannattaisi ajatella vähän enemmän. Ollaan nyt otettu käyttöön semmoisia ajatuksia, että kutsun käsitargettiin virheellisestä suorituksesta, josta saa namia palkaksi -> Kiri kokee osaavansa ja turhauma laskee -> aivot on taas mukana seuraavassa keppitoistossa ja se hyvin todennäköisesti onnistuu. Jos ei, niin taas tempun kautta uudelleen, mutta tällä kertaa helpotettuun toistoon, joka onnistuu varmasti. Parhaitenhan se turhauma toki pysyy poissa, kun lapsikoira tuntee osaavansa ja olevansa ihan hirmuisen taitava. Muutaman helpomman toiston jälkeen se haastavampikin onnistuu kuin huomaamatta.

Itse tosin sitten erehdyn usein luulemaan, että se vaikea olisi muuttunut helpoksi, vaikka onnistuminen olisi ollut vain helppojen toistojen tuottama vahinko. Eli täytyisi opetella ottamaan sen onnistuneen vaikean toiston jälkeen taas pari helpompaa ennen uutta yritystä siitä vaikeasta, jotta onnistumisen kierre ei katkeaisi.

Käsitargettia ollaan nyt jonkin verran pidetty mukana treenissä ja se on ihan hyvin toiminut. Itse tempun Kiri tekee kyllä aika kiihtyneenä, mutta laskee selkeästi kierroksiaan namista. Istumaan tai maahankin lapsikoiran voi toki pyytää, mutta ne selkeästi vähän ärsyttää sitä eikä ehkä toimi ihan siinä tarkoituksessa kuin haluaisin (poistamassa sitä turhaumaa).

Aikaisemmin olen lähettänyt uuteen toistoon joko pyörähtämällä yhdessä ympäri tai vain odottamalla, että tarjoaa. Näissä hetkissä saan yleensä eniten kuunnella sitä räksytystä ja siksi siihen olen nyt vaihtanut toimintamallia. Koiratanssiajatuksen ansiosta Kiri osasi jo valmiiksi kiertää minua molempiin suuntiin. Nyt ollaan hyödynnetty sitä ja se on kyllä toiminut oikein loistavasti. Pyydän siis palkkaamisen jälkeen kiertämään sopivalta puolelta ympäri ja siitä Kiri sitten lähtee uuteen toistoon. Näissä en ole oikeastaan yhtäkään haukahdusta kuullut ja se on selkeästi nostanut onnistumisprosenttia ja hiljaisuutta noin muutenkin. Toki toistotkin olen nyt jaksanut suunnitella paremmin ja ollaan pystytty tekemään vahvasti onnistumispainotteisesti.

Itse keppien treenisuunnitelma on nyt sellainen, että katsotaan Ojangossa kuinka paljon joudun helpottamaan olosuhteiden takia. Voi olla, että suorat on liian vaikeita. Jos niin on, niin sitten treenataan vielä sitä suoruutta. Jos taas menee yhtä kivasti kuin mökillä, niin aletaan keskittymään kulmiin ja siihen, että voin olla myös keppien toisella puolella. Tähän asti kun olen ollut laiska ja tehnyt vain suoria ja loivia avokulmasta lähestymisiä ollen koko ajan keppien oikealla puolella. Sunnuntain viimeisessä keppitreenissä testasin ekaa kertaa olla vasemmalla ja tokihan se oli haastavaa (Tämä treeni videolla). Saatiin kyllä onnistuminenkin, että kyllä sekin sieltä, kun aletaan vain tekemään.

Kulmia aloitetaan treenaamaan 90 asteeseen saakka nyt kohta, kun saadaan neljä suoraa myös Ojangossa varmoiksi. Kulmien jälkeen sitten kolmas väli mukaan ja jossain kohtaa liikehäiriötäkin. Sillä ajatuksella treenaillaan, että joka treenissä on yksi teema. Joko kulmat, liikehäiriö tai keppien määrä. Kaikkea ei kannata treenata samassa treenissä tai menee aika haastavaksi.

Alla video sunnuntailta. Sijaintini keppien vieraammalla puolella tuotti kysymysmerkkejä, tutulta puolelta osasi kaikki yritykset ja lopussa sen hankalammankin.