Juoksee, juoksentelee, hölköttelee

Juoksareita jälleen ja ihan kaksin kappalein. Kiri nimittäin aloitti lankkutreenit!

Ensin kuitenkin isomman vuoro. Kaapon treenin oli tarkoitus edistää puomin viemistä radalle. Siksi oltiin kerrankin ahkeria ja siirreltiin esteitä niin, että puomille pystyi tulemaan muutaman esteen takaa ja jatkamaan loivasti vinoon molempiin suuntiin. Lähitulevaisuudessa voisi myös testata niin, että palkka tulee vasta kahden esteen jälkeen.

Tämä treeni oli tarkoitus saada alkamaan parilla onnistuneella helpolla toistolla, jotta saataisiin siitä sitten hyvä flow päälle ja mahdollisuus onnistua hankalammillakin toistoilla kasvaisi. Olin sanonut Leenalle, että Kaapo kyllä onnistuu varmasti, jos vain maltan hölkätä rauhassa. Niin teinkin, mutten älynnyt, että tuo varmasti onnistuminen ei päde, jos olen Kaapon takana, koska se on sille paljon vieraampi tapa tehdä tätä. Siksi siis kaksi ekaa toistoa menee pieleen. Noitten jälkeen oli pakko tehdä niin, että aivan varmasti onnistuu ja siksi sitten pelkkä alastulo, jonka jälkeen kävellen kahteen kertaan ja sitten vasta takaisin hölkkään ja senkin toteutin tavallisella tavalla Kaapon edeltä.

Pian otin mukaan myös putken ennen puomia, koska tuntui, ettei esteet ennen sitä tuoneet liikaa vaikeutta lisää. Varsinkin kun niiden määrän lisääminen ei vaikuttanut sinänsä vauhtiin, kun Kaapo joutui kääntymään hypyllä ennen puomia.

Hölkkätoistoja tehtiin muutamia ja joka toistolla yritin olla vähän eri kohdassa. Edellä ja sitten takana, joka onnitui, koska nyt oli Kaapolla jo tekeminen paremmin hanskassa onnistuneiden toistojen jälkeen. Kokeilin myös hölkkäillä vähän reippaammin, mutta ei vielä onnistunut. Sen jälkeen taas helpompi ja tauolle.

Tauon jälkeen tehtiin toiseen suuntaan. Tässä haastetta toi puomilta jatkaminen putkeen. Ihan tämmöistä ei olla kertaakaan vielä tehty, vaan putki on ollut aina suoraan edessä. Ei siis ihme, että kesti hetken Kaapolla tajuta, että mistä kyse. Minullakin meni hetki, kun mietin, että miten saan sen älyämään homman. Sen takia siis kaiken moista yritystä tuohon alkuun. Tämänkin treenituokion olisi siis voinut aloittaa paremmin suunnitellusti, että olisi heti päässyt onnistumisiin kiinni. 100 % onnistumisia en tietenkään hae, mutta se 80 ois hyvä ja ennemmin niin, että mokat tulee oikeista haasteista eikä siitä, ettei tekeminen ole vielä päässyt rullaamaan.

Sitten kun päästiin vauhtiin, niin tulikin aika kivoja toistoja. Tosin heti taas kun yritin vähän reippaammin liikkua, niin Kaapolta lähti yksi laukka pois ja se ei ihan riitä alas asti. Muutenkin tulee sen vähän hassusti ja tasajalkaa alas. Tuon jälkeen taas onnistunut puomi, mutta sain sen hihkumisellani kääntymään pois putkelta :D Noin kävi toiseenkin kertaan. Voi olla, että menee kyllä sitten tovi, kun ollaan saatu puomi ratakuosiin, että osaan yhtään ohjata jatkoa puomilta, kun olen vaan niin iloinen osumasta ja jää ajatukset vaan siihen...

Seuraavaksi Kaapon puomitreeneissä olisi suunnitelmissa keskittyä pelkästään käännöksiin ja sen lisäksi käydään testaamassa Ojangossa mitä tapahtuu, kun juostaan Agimetin estettä. Jännää! Noihin käännöksiin pitää kyllä saada selkeää edistystä aikaan. Ne laahaa pahasti jäljessä.

Sitten Kirin treenauksiin. Se on kyllä niin hauska otus treenata, että ihan sama, mitä sen kanssa tekee, joka tapauksessa on hauskaa! Kivaa on myös se, että lapsikoiran kanssa on jo selkeänoloinen yhteinen sävel. Ollaan kentällä yhdessä ja treenataan yhdessä.

Juoksutin Kirin ensin kahteen kertaan matolla maassa ja kun homma vaikutti olevan kovinkin helppoa kauraa, niin siirryttiin sitten suunnitelmien mukaisesti minipöydällä olevalle alastulolle. Tuntui tosi mukavalta tehdä tätä hommaa koiran kanssa, jolla ei ole minkäänlaista historiaa puomille. Ei ole 2on2offia, eikä muitakaan loikkataipumuksia. Mukavaa vaihtelua oli myös katsella kuinka oma koira laukkaa tuota lyhyttä matkaa ihanan rentona ja iloisena. Kaapo kun ravaa helposti tuommoiset matkat ja näyttää ennemminkin hyvin keskittyneeltä kuin iloiselta. 

Alastulolle siirryttäessä annoin Kirin ensin tarjota maton koskemista ihan tosi läheltä kontaktialuetta ja parin toiston jälkeen siirryttiin sitten vähän ylämmäksi ja sitä kautta alastulon toiseen päähän. Kiri juoksenteli alastuloa mielestäni tosiaan aika kivasti. Toki siellä tuli loikkia ja muutama hassu ohituskin, mutta se ei haittaa yhtään. Kirinkin kanssa löytää varmasti nopeasti ne paikat, mistä suoritus todennäköisimmin onnistuu ja niiden kautta saadaan pidettyä onnistumisprosentti riittävän korkeana.

Iloisen juoksentelun lisäksi Kiri osasi myös varastaa namikipon, kun nameja ei herunut ja kääntyä taitavasti alastulolla. Kiri on kuitenkin aika iso tyyppi, että vaati tuokin vähän ajattelua, että minne ne jalat kuuluu laittaa. Tuo lapsikoira on kyllä muutenkin ollut koko ajan kehonhallinnaltaan ihmeellisen taitava <3