Viides leiriviikonloppu alkoi perinteisesti luennolla. Teemu on jo aiemmin syksyllä puhunut ohjaamisesta ja ohjaustekniikoista. Jatkettiin niistä lisää. Lyhyesti: keskity perusasioihin. Liikkeen rytmi, ohjauksina peruskäännös, takaaleikkaus, sokkari, valssi ja kouluta koiraa. Aika moneen kertaan on tullut kisoissa yleistä menoa katsellessa itsellekin mieleen, että vaikka onkin hienoa, että agility on urheilua, niin ei se poista sitä faktaa, että se on myös koirankouluttamista. Ja tulevaisuudessa enenevissä määrin... sanoisin.
 |
| Tämmöinen kääpiö oli matkassa ensimmäisellä leirillä <3 |
Luennon jälkeen lähdettiin lämppäämään takaaleikkausrataa varten. Saatiin ratapiirros jo edellisenä iltana ja olinkin ehtinyt tepastella sitä keittiössä sen verran, ettei kentällä kamalasti tarvinnut pyöriä. Ei olla viime leirin jälkeen tehty yhtä lyhyttä humppailua lukuunottamatta muuta kuin puomia ja kerran keinua, minkä takia olin kyllä niin innoissani radalle pääsemisestä, että hyvä kun maltoin odottaa tutustumisen lätinät alta. Kivasti Kaapo pääsikin sitten tekemään ensimmäisenä, niin ei tarvinnut kauempaa pidätellä innostusta :'D
Monille takaaleikkaukset vaikuttaa olevan aika kammotus. Tietysti jos koiralla on huono estefokus eikä se ole kovin nopea, niin eihän tuo mitään helppoa tai kivaa sitten ole. Kaapolla taas fokus esteisiin on todella hyvä ja se on siitä paljon kehuja saanutkin. Tai ehkä vielä enemmän siitä tasapainosta, missä se erityisesti tällä hetkellä on. Tyyppi on kyllä kuulolla, sen pää kääntyilee, kun on tarve, ja heti, kun alan liikkumaan kohti uutta suuntaa, se lukitsee uuden esteen. Tämä tietysti helpottaa takana juoksentelua hurjasti. Siksipä takanaleikkaukset on meille oikeastaan aika mukavuusalue ja olenkin vähän miettinyt, että voipi olla, että jos nyt mentäisiin kisoihin, niin ei välttämättä edes yrittäisi ehtiä valsseihin, kun tietää, että takanakin pärjää. En kuitenkaan mitään takaaleikkausagilityä halua todellisuudessa tehdä, mutta on tämä tärkeää treeniä rytmitykselle.
 |
| Tämmöinen Kirmalo toisen leirin jälkeen mukana Kaapon fyssaroinnissa |
Rytmi siis alkaa vähitellen löytymään, vaikka hiottavaa on tietysti loputtomasti, mutta kuitenkin. Olen oppinut lukemaan Kaapoa paremmin ja suhteuttamaan juoksemistani siihen. Olen oppinut keskittymään kokoamiseen ja siihen mihin Kaapo katsoo. Ennen olen enemmän miettinyt itse kääntymistä ja se on vain johtanut kysymyksiin milloin ja kuinka paljon. Vastaukset noihin mietteisiin löytyy sieltä, minne koiran nokka näyttää ja miten isolla laukalla edetään.
Nyt kun ajoitukset ei ole enää hepreaa tuumaisin, että seuraavaksi voisi keskittyä ylävartalon ylikiertymiseen. Käännän Kaapoa liikaa ja välillä väärään suuntaankin. Jotenkin olen oppinut tekemään leikkauksia vahvalla yläkropan kiertämisellä, jonka oikeasti tajuan vasta nyt videota tuijottaessani. Ihanaa että on todistusaineistoa!
 |
| Kirppalainen kolmosleirillä |
Lopuksi saatiin vielä juosta koko rata alusta loppuun, kun erikseen pyysin. Kerrankin kun päästiin radalle, niin kyllähän sitä haluaa vähän pidempää pätkää mennä. Ihan hyvin se menikin. 8. hypyn hyppäsi "väärään" suuntaan, kun sen sinne ohjasinkin. Muuten kuitenkin kivasti. Videota katsossa fiilis kyllä kärsi. Näyttää, ettei me liikuttaisi mihinkään :'D Osittain ehkä kuvakulman vika, mutta tietysti ei niillä leikkauksilla kovin kovaa kuljetakaan enkä lopulta tosiaan tämmöistä agilityä halua tehdä. Haluan ohjata edestä ja juosta täysillä hölkkäilyn sijaan, mutta tämmöiset treenit ovat olleet loistavia opettamaan rytmitystä. Ja kun olen kekittynyt vain siihen, olen lopettanut puhumisen melkein kokonaan. Ei katsokaas voi keskittyä liian moneen asiaan samaan aikaan...
Rytmitystreenin jälkeen ehdittiin kävellä kerrankin ihan rauhassa ja syödäkin tuossa välisssä. Sitten Kirmuli pääsi Inkan luokse saamaan vinkkejä "ongelmiinsa". Treenattiin vähän kontaktikävelyä, eli häiriöiden (=koirien) ohittamista niin, että se tarjoaa kontaktia. Nakkejahan toki olen osannut sille muutenkin lenkillä syöttää, mutta halusin kuulla Inkan mielipiteen siitä, miten tuo nakitus mekaanisesti pitäisi toteuttaa. Mistä asiasta palkata. Tähän asti olen aikalailla pyytänyt itse Kirin huomion, mutta nyt käydään tepastelemassa koirapuiston ulkopuolella ja käännetään homma toisin päin. Koirapuiston siksi, että siellä ne häiriöt pysyy kätevästi. Tietysti ohituksia tulee muuallakin. Olisi kiva, jos voisi odottaa kontaktin tarjoamista, mutta ei se kyllä käytännössä tule joka tilanteessa onnistumaan ja sellaisissa mieluummin pyydän huomiota itse kuin ainnan tyypin tuijottaa ihan miten lystää...
 |
| viime leirillä |
Nakkien loputtua treenailtiin myös leikkimistä. Kiri taistelee tosissaan ja tykkää juosta lelun perään, mutta palauttaminen ei luonnistu ilman auttamista. Taputtamalla kyykyssä maata, se on tuonut lelua revittäväksi, mutta muuten ei. Sen verran olin osannut ennustaa ratkaisua, että olin ottanut kaksi lelua mukaan kentälle. Leikittiin Kirin kannsa siis ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta kun annoin sen voittaa lelun tai heitin sen sille, niin lähdin kävelemään selkä Kirmaloon päin pois toinen lelu kädessäni. Lapsikoira oli kovin kätevä ja juoksi näin saamansa lelun kanssa luokseni ja pudotti sen vasta uuteen leluun tarttuessaan jalkoihini. Näyttäisi siis toimivan oikein kätsysti. Kätevästi Kiriläinen myös hakee putkia kentältä. Tyyppi on kyllä niin hauska, kotona ja treenatessa. Odotan kovasti, että päästään sen kanssa treenaamisessa vauhtiin ja tietysti toivon, että terveys sen sallii. Mikään ei ole niin kivaa kuin agilityn alkeisopetus!
 |
| Tyypit nyt <3 |
Inkan treenien jälkeen vielä Anne Talvitien henkiseen valmennukseen kahden ryhmän voimin. Hyvät keskustelut oli. Nyt taidan tietää, mitä teen opiskelupaikan suhteen keväällä ja irtokarkkihyllykin taitaa olla helpompi ohittaa. Ihan suoraan agilitystä ei tänään taidettu ihan hirveästi puhua :D
Huomenna sitten näperretään pienien juttujen parissa. Tavallaan olisi toivonut enemmän ohjaustreeniä, kun sitä ei nyt muuten oikein tule tehtyä, mutta tänään kyllä mieli muuttui aika paljon ja luulen, että huomisesta syntyy oikein hyviä ja tärkeitä ajatuksia. Käsikosketus radalla kuulostaa esimerkiksi oikein fiksulta idealta, kun miettii, mitä se tekee pakkovalsseille, niistoille ja merkkauksille ylipäätänsä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!