Leijonakuningas se on taas kuukautta vanhempi ja hiukan suurempi. Tarkalleen ottaen 45 cm ja jotakin 11 kg luokkaa painoltaan. 8 kk kohdalla mittailin 44-45, joten nyt vihdoin se kasvu vaikuttaa hidastuneen :D Tähän asti on posotettu vähintään sentti per kuukausi.
Viime kuussa mainitsin Kirin kiinnostuksesta muita koiralaisia kohtaan ja tuota asiaa onkin treenailtu. Sanoisin, että edistystäkin on, joskaan jälkikäteen tuijottelu ei kyllä vielä ole vähentynyt. Sen sijaan kun kauempaa vapaana jotakin katselee, niin hirmu paljon nopeammin päättää mieluummin syövänsä nakkia. Siksipä tyyppi on saanut luotettavuuttaan aika hyvin takaisin.
Treenailujen puolesta kuukausi on kulunut temppuillessa. Ollaan harjoiteltu kierimistä, mietitty miten saisin Kirin peruuttamaan takaosalähtöisemmin ja pidemmälle sekä eroteltu zik zikkiä ja zak zakkia. Nuo siis pyörimisiä eri suuntiin, joista zik zik on kuulunut sanavarastoon jo ihan pikkuisesta lähtien, kun taas zak zak tuli ohjelmistoon paljon myöhimmin (toispuoleisuus, täältä tullaan! :'D). Kuluneen kuukauden aikana Kiri on ekoja kertoja osannut erotella zakin zikistä ja peruutuksenkin niistä. Tosin eilen pyöri vain vaikeampaan suuntaan. Ihan aina ei ehdi nimittäin kuunnella, kun on kivempaa tehdä sitä, mitä viime aikoina on eniten tehty. Lapsikoirat on aika <3
Kirin agilityelämään on kuulunut kaksi rengastreeniä ja tiistaina maton juoksemista. Putkien kaahottaminen tuntuu jo aika turhalta. Tyyppi kun on tehnyt selväksi, että handlaa sen homman. Ehkä keskitytään niihin uudelleen sitten, kun uskaltaa mennä tiukempiin umpikulmiin ja miettimään jotain muutakin vähän monimutkaisempaa. Siksipä siis ollaan harjoiteltu vähän rengasta.
Ekalla kerralla ei osannut tarjota muuta kuin renkaan kehikon läpi menemistä, joten alennuin houkuttelemaan renkulaisen läpi. Seuraavassa treenissä tarjosikin sitten jo kuin vanha tekijä oikeaa juttua, kun seisoskelin renkaan vieressä. Sitten kun oltiin yhdessä lelujen kanssa renkaan etupuolella, Kirmaloisen maailma meni vähän sekaisin eikä älynnyt enää. Tyyppi on kyllä huvittava. Jos leluilla ei heti tajua, miten pääsisi riekkumaan, tyyppi alkaa räksyttää ja kuppi vähän niin kuin lentää nurin... Tämänpä takia ajattelua vaativat hommat kannattanee suorittaa niillä nakeilla. Sen verran hyvin olen Kirin onnistunut aivopesemään lelulle, ettei tarvitse pelätä, että se paatuisi takaisin nakkirakkauteen. Se kun nimittäin haaveilee namipalkalla selkeästi lelujen suuntaan. Ne on niin paljon kivempia!
Tiistain mattotreenissä korostui, miten tärkeää Kirille on keskittymisen kannalta se, että treenikuvio on tarkkaan suunniteltu. Tehtiin taas sellaisena kehänä, että matto - nami namikupista - nami minulta ja uusi toisto. Sitten kun namit loppui minulta enkä jaksanut heti mennä hakemaan lisää, niin tyypin pakka meni sekaisin. Se välinakki oli uuteen toistoon pääsemisen kannalta todella tärkeä ja kun siihen taas palattiin, niin homma alkoi pelittää. Tuossa välissä ehti siis ilman nakkiaan räksyttää, pyöriä, peruuttaa, kurkkia putkeen ja sen semmoista maton tarjoamisen sijaan. Kaiken kaikkiaan treeni oli kyllä ihan liaan pitkä. En tiedä miksi siinä noin kävi, mutta ensi kerralla paremmin sitten.
Treenin aikana Kirmunder myös hyppäsi vahingossa yhden hyppysen. Nätisti taipui, mutta jos nyt vielä annettaisiin niiden olla. Haluan säästää tuon ihanuuden kivempiin olosuhteisiin, joissa voin nauttia perusopetuksen siisteydestä ilman, että ällöksyn kentän pohjamateriaalia. Ja mieluummin jossain muissa kengissä kuin saappaissa :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!