Oltiin eilen illalla hiekkaantumassa Kaapon, Kirin ja Wia sheltin kanssa. On kyllä kivaa, kun on samaa juttua treenaavaa motivoitunutta seuraa. Aika paljon on nimittäin tullut yksin treenailtua Ojanko aikoina. Kivaa on myös se, että ainakin vielä pystytään kulkemaan juoksuisenkin nartun kanssa. Kaapohan on leikattu ja Kiri kivasti vielä niin lapsi, ettei älyä vielä semmoisista mitään.
Videoilla ei ole ihan kaikkia toistoja, mutta pääosin kuitenkin. Aloitettiin tavalliseen tapaan tekemällä pelkkää alastuloa, mutta vähän vähemmän tavallisesti nakille. Jostain syystä namipalkka tai loiva suunnilleen 45 asteen käännös puomilta sai Kaapon katselemaan aika voimakkaastikin minua. Teki jopa kerran 2on2offin, mutten siitä sen kummemmin välittänyt, vaan palkattiin sekin. Tiedän kokemuksesta, että jos tuollaista ei palkkaa, niin Kaapo tarjoaa sitten aiempaakin tiukemmin pysähtymistä. Tämän asian kanssa tuli tutuksi viime kesänä aata treenatessa. Puomilla tuollainen ilmiö on ollut todella harvinainen, koska matto on toiminut selkeänä erona pysähtymisen treenaamiseen.
Pelkät alastulot toimivat yleensä oikein hyvin. Kaapo ei laukkaa välttämättä eikä varsinkaan mene kovaa, mutta se ei ole tuossa pointtikaan. Vauhti kyllä tulee, tärkeintä tuossa on saada ajatus kohdilleen ja koiralle ymmärrystä. Videolta näkee hienosti kuinka paljon alastulon tekemistä vaikeuttaa se, jos itse päätänkin juosta. Noita se ei osaa vielä tehdä ollenkaan ja voi olla, että kannattaisi ehkä keskittyä saamaan nuo kuntoon, jolloin koko puomilla oma kiihdyttäminen ei sitten enää häiritsisi. Vähemmänhän koiraa kuluttaisi treenata tuota asiaa vain alastulolta koko puomin sijaan.
Koko puomin tekeminen vaan on lystikkäämpää, joten siksi treenaaminen nyt on siihen painottunut. Se näyttää hienommalta ja tuntuu niin siistiltä. Vieläkin vaikea tajuta, että Kaapo, siis minun Kaapolainen, pystyy juoksemaan täyskorkeaa puomia ja vieläpä tietää mitä tekee! Niin hienoa, vaikka se sisältääkin valtavasti rajoitteita. En voi tehdä sitä ja tätä enkä tuotakaan, jos haluan, että Kaapo onnistuu. Tällä kehitystahdilla tosin kohta varmaan voidaan. Tuntuu kyllä, että tämä projekti etenee ihan liian helposti. Yhtäkään kunnon takapakkia ei ole ollut ja se on mystistä se.
Juoksenneltiin siis puomia loivalla käännöksellä oikealle hypyn ja putken kautta. Olen pitänyt puomin alussa nyt muurin palikkaa, koska Kaapo lentelee aika kepeästi ylösmenon yli. Itse ylösmenon treenaaminen ja sinne kooten kääntyminen on vielä aloittamatta, koska nyt täytyy kuulemma keskittyä vain alastuloon. Järkeväähän se tietysti onkin. Asia kerrallaan ja muurinpala hoitakoon nyt jonkinlaista laastarin virkaa ylösmennessä, ettei väärä tapa kamalasti vahvistuisi.
Tauon jälkeen otettiin vielä pari toistoa tuota samaa oikealle käännöstä, jotka puuttuu videolta. Muutama aika hieno siellä taisi olla, joku loikkakin varmaan. Sen jälkeen ryhdyin rohkeaksi ja halusin testata, miten pystyttäisiin menemään vasemmalle takaakiertoon. Haasteena siis se, että yrittäisin olla edellä, jolloin taistelen ehkä hieman Kaapon huomiosta, jonka pitäisi kuitenkin malttaa keskittyä alas asti juoksemiseen. Tehtiin ensin pelkkää alastuloa ja sitten muutamia kokonaisia. Ensimmäinen kokonainen oli hieno, sen jälkeen oli enemmän ja vähemmän vaikeuksia. Olisi pitänyt helpottaa aikaisemmin, mutta noin nyt tällä kertaa. Lopuksi juostiin vielä muutama suoraan, niin jäi hyvä mieli kaikille.
Viikonloppuna on taas leiri ja tällä kertaa ymmärtääkseni päästään tekemään puomia Leenan valvovien silmien alle. Superkivaa, koska viimeksi kun Leenan kanssa ollaan treenattu, Kaapo vasta teki ekaa kertaa mattoa minipydältä. Tuo taisi olla joskus lokakuussa, että onhan siitä tovi vierähtänytkin. Tässä välillä Leena on nähnyt meidän treenit videoilta ja hänen neuvoillaan tähän ollaan päästy. Itsekseni olisin sortunut vaatimaan liikoja. Ei kyllä tosiaan ollut huono idea lähteä mukaan NAS teamiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!