Tiistaina Kaapo juoksi ekaa kertaa täyskorkean puomin alusta loppuun ja vieläpä ilman mattoa. Kyllä tuntui kuulkaas hyvältä katsoa sitä näkyä! Pitkä on matka kisavalmiuteen, mutta tärkeä välietappi tämäkin ja yllätyin kyllä kuinka nopeasti ja kivuttomasti tähän on päästy. Taitaa olla aika lailla 5 kk, kun aloitettiin mattotreenit tasamaalla. Suunnilleen kahdesti viikossa ollaan treenattu tuo aika. Jännä nähdä kuinka pitkään tästä menee, että ollaan takaisin kisabaanoilla.
Tällä hetkellä siis kokonainen menee, kunhan saadaan alle ensin hyviä alastuloja ja näin sellaista hyvää flowta tekemiseeen. Treenin alussa tulee varmasti loikkaa, jos suoraan yrittää kuuta taivaalta tavoitella. Tiistaina onnistuminen vaati myös sitä, että kävelin tai hölkkäsin. Kunnollinen juokseminen oli liian paha. Liikehäiriö on siis ihan lapsen kengissä, vaikka matalammissa korkeuksissa ja pelkällä matolla sujuu. Vähitellen lisäillään sitä ja todennäköisesti ensin namipalkalla. Luulisin, että jos muutenkin oltaisiin alusta alkaen tehty nameilla, oltaisiin saatu kehitystä vielä nopeammin aikaiseksi. Rauhallisemmassa vireessä on niin paljon paremmin aivot mukana. Toisaalta Kaaposta on hauskempaa syöksyä leluun... Olen ajatellut, että treenaillaan näillä nyt sitten sekaisin. Lähinnä niin, että kun olen yksin, niin lelu ja avustajan kanssa nakkia naamaan.
Käännöksiä ollaan tehty alusta alkaen, mutta aika paljon vähemmän. Seuraavat treenit taidankin aloittaa niillä. Ylösmenolle suoristamista pitäisi treenata jossain kohtaa myös ja takaa kierroista pitäisi tehdä itsenäisiä. Treenattava ei siis ainakaan lopu kesken, mutta onneksi se on kivaa. Ei tähän muuten olisi tullut koskaan ryhdyttyäkään.
Lauantaina päästään nauttimaan vaihteeksi karkeloistakin, kun ilmoitin Kaapon hypärille. Aika ihanaa. Vähäinen ratatreeni tekee ihmeitä motivaatiolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!