Leirillä taas

Lauantai aloitettiin NAS teamin leiri kisatreenillä. Me mentiin sattumoisin se "helpoin" rata ilman kontakteja ja keppejä. Ei kyllä ollut helppo eikä oleet muutkaan vaihtoehdot. Ei ainakaan tällaisen koiran kanssa, kun olisi oikeasti pitänyt osata hallita vauhtia. Oli pari paikkaa, joihin oli kiire ja sitten monta putkijarrua, joista osan rytmittäminen oli liikaa puoliunessa ilman sen kummempaa tahtotilaa. Toisella yrityksellä oli tosin jo enemmän haluakin, kun Teemu ilmestyi paikalle, mutta ei vaan lähtenyt homma pelittämään. Myöhästyin kiireellisestä paikasta taas, vaikka leijeröin kepit ja sain lisää aikaa. Sen jälkeen homma vähän levähti, vaikka ei se nyt mitään kaaosta ollut. Loppupuolella meni putken sijasta aalle. Ei olla yhtään treenattu alkusyksyn jälkeen tuota estettä, mutta nätisti juoksi. Saatiin vielä kisayritysten jälkeen korjata jokunen kohta, jolloin Kaapo sai tilaisuuden esitellä vielä kaksi hyvää aata lisää :D  Toivon, että se saadaan kuntoon nopeasti sitten, kun puomi alkaa olla paketissa. Toivoa ainakin taitaa olla.

 Kisatreenailujen jälkeen oli vuorossa Kirin treenikuplahommailut. Syötiin nakkeja ulkona ja ohiteltiin koiria. Oli helppoa, kun ei ollut edes aamiaista vielä syönyt. Kun saatiin maha täyteen, suunnattiin vielä hetkeksi halliin juoksemaan pari putkea. Aika miljoona kertaa kivempi kyllä Kirmulin kanssa tekonurmella treenailla. Sen kanssa kun mielellään istuskelee ja puuhastelee lelun kanssa. Sanoinkin Inkalle, että Kiri taitaa alkaa treenata oikeasti vasta, kun päästään miellyttävämmälle alustalle. Voisihan sitä nimittäin treenailla tässä vaikka varmoja lähtöjä, mutta kun ei todellakaan huvita ainakaan hallilla. Jätetään tuollaiset parempiin olosuhteisiin...

Seuraavaksi sitten taas Kaapolla. Tehtiin Leenan kanssa takaakiertoja, sellaisia saksalaistyyppisiä. Juoksin itse alkuun hypyn kanssa ihan vaan samaa linjaa ja Kaapon piti malttaa lukita hyppy silti. Palkkailtiin näitä pari ennen kuin aloin juosta vinosti esteen taakse, jolloin tietysti lukittuminen on hankalampaa. Päästiin aika kevyesti siihen, että juoksin huolettomasti saksalaista. Olin jo matkalla ennen kuin Kaapo ponnisti, mutta hienosti otti hypyn siltikin. Vähän oli jossain kohtaa solmussa jalkojensa kanssa, kun kiire oli kova, mutta osasi toki korjata virheensä.

Samoja kuvioita jatkettiin Sadun ratamaisessa treenissä. Tuossa treenissä ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Saksalainen toimi helposti, ei ollut mitenkään hankala paikkakaan. Yritettiin lopuksi kokonaisena sitä 12 esteen pätkää, mutta enpäs sitten osannut viedä viimeiseen takaaleikkaukseen kunnolla. Näin kyllä, että Kaapo oli lukinnut väärän puolen hypystä, mutten tehnyt asialle mitään. Saatiin kyllä kolmannella yrityksellä taas toimimaan, mutta kokonaisena tuo pätkä ei sitten mennyt. Pitäisi keskittyä...




Sunnuntaiaamua odotin koko leirissä eniten Teemun saman päivän illan treenien kanssa. Päästiin nimittäin juoksemaan puomia Leenan valvovien silmien alle ja että Kaapolainen oli kyllä hyvä! Tästä treenistä on jopa videota. Ei ihan kaikkea, mutta lähestulkoon. Allussa tehtiin pari pelkkää alastuloa ja joku kokonainen, mutta sitten video alkaakin. Toistot ei ehkä näytä mitenkään tyrmäävän umpeilta, mutta oikeasti kehitys on ollut mieletön ja Kaapo on ihan supertaitava. Se on todella ymmärtänyt mitä siltä halutaan, mutta se ei vain osaa sitä aina toteuttaa. Leenan mielestä kaikkein hienoin toisto oli se, jossa juostaan ekaa kertaa toiseen suuntaan ja Kaapo ei älynnyt, missä pallo odottaa. Hienoa siinä oli se, että vaikka Kaapo ei tiennyt, minne ollaan jatkamassa, se juoksi silti loppuun asti ennen kuin alkoi kysymään minulta. Siistiä oli myös se, ettei putkeen jatkaminen tuottanut ongelmia yhtään sen enempää kuin etupalkan vaihtaminen lentävään palkkaankaan.

Nyt puomin osalta treenataan minun edellä olemistani. Alkuun niin, että lähetän kaukaa esteiden kautta puomille, jotta pystyn itse pysymään rauhallisessa vauhdissa puomin lopussa. Tämän lisäksi treenataan kovavauhtisia puomeja kunnollisella vauhdilla ennen ylösmenoa, eli käytännssä parin suorassa olevan esteen takaa. Tällä yritetään saada Kaapo testailemaan puomia neljällä laukalla, koska sillä tavalla sen kannattaa se tulevaisuudessa ratavauhdissa tehdä. Muutamaan kertaan se on tuota jo kokeillutkin, mutta ihan ei meinaa uskallus ja vauhti riittämään. Näissä nyt saa palkata vähän ylemmäskin osuvia osumia, koska nimenomaan on kysymys siitä uskaltamisesta. Pitää kannustaa yrittämään.

Noitten lisäksi tehdään tietysti myös eri asteisia käännöksiä ja näiden kaikkien seassa yritetään hakea sitä oman liikkumiseni sietämistä. Sitten voidaankin siirtyä treenailemaan erilaisia variaatioita valsseista, takaakierroista ja muista ohjauksista puomin jälkeen ja käyttää siihen koko loppu-ura :D Tuossa kohtaa aloitetaan sitten varmaan aan tekeminen ja keinun muistuttelu. Sitten kohti kisakenttiä! 

Puomitreenin jälkeen oli kyllä niin hyvä fiilis ja ajattelinkin, että nyt en sitten jätä yrittämättä Lotan radanlukutreenissä. Halusin tehdä kaikkeni, mutta kuinkas taas kävikään. Ei jäänyt oikein mitään käteen. Rata ei ollut helppo eikä sellaiseksi tarkoitettukaan, mutta tuntui tosi kivalta. Se sisälsi paljon väärien esteiden ohittelua, mutta se ei jotenkin tuntunut ollenkaan ahdistavalta enää. Jumahdettiin kuitenkin ensimmäisten esteiden jälkeen yhteen kuvioon ja tuollainen jumittuminen ei ole koskaan tehnyt meidän treeneille hyvää. Eniten siksi, että Kaapo alkaa heti toistamaan virhettä eikä sitä saa siitä enää sellaisella ohjauksella pois, millä se toimisi muuten. Tuollaisia kohtia on aika turha edes jäädä hinkkaamaan, vaan pitäisi vain mennä eteenpäin ja vaikka palata myöhemmin asiaan. Vaihdoinkin sitten peruskäännöksen valssiin ja kuvittelin, että sillä osattaisiin, mutta sai siihenkin tovin käyttää, että sujui.

Tuon jälkeen tuli sellainen kohta, jossa sai tehdä japsia. Muistan kuinka hankalaa niiden kanssa oli vuosi sitten, mutta nyt meni ihan kevyesti. Jatkokin olisi mennyt, mutta pallo lensi aina siinä välissä ja sitten kun oltaisiin saatu mennä pidemmälle, ohjasin kerran huonosti ja Kaapo keksi poimia ylimääräisen hypyn. Sen jälkeen tyyppi oli tietysti taas sitä mieltä, että sinne kuului mennä ja taas vähän tuhlattiin aikaa. Olisi pitänyt testata käsikosketus, mutten vielä uskonut, että se toimisi radalla. Ehdittiin tuon jälkeen enää yksi vähän pidempi pätkä juoksennella ja se treeni oli sitten siinä.

Oikeastihan tuossa ei olisi ollut mitään syytä olla niin ärsyyntynyt kuin olin, mutta kun treenaa pätkiä vain tällälailla joskus ja jouluna, niin olisi kiva tehdä enempää kuin paria estettä peräkkäin. Siinä ei pääse vauhtiin ja vaikka ei ihan osattukaan, niin silti ei tuntunut siltä, että oltaisiin oltu mitenkään epämukavuusalueella tai opittu jotain. Tosin todellisuudessahan pettymys johtui siitä, että olin kuvitellut meistä vähän liikoja ja päässyt taas romahtamaan pilvilinnoista ja kyllähän se ottaa päähän :D

Tuon treenin jälkeen Annen luennolle ja sitten aika pitkän odottelun jälkeen Teemun treeneihin. Että olin odottanut tuota hetkeä. Viime leirillä kun ei Teemua ollut. Tehtiin profiililtaan aika rasittavan näköistä rataa, jossa koko ajan tapahtui jotain, mutta kävellessä ja tehdessä se tuntui kivalta. Oli erilaisia valsseja, takaakiertopäällejuoksua, saksalaista, päällejuoksua ja sen sellaista. Ja kun kouluttajana on Teemu, niin sittenhän me osataan. Nuo treenit on niitä harvoja hetkiä, kun voin rehellisesti sanoa tekeväni oikeasti kunnolla. Luotan siihen, että kouluttaja tietää mistä puhuu ja on sellainen fiilis, että hän myös uskoo meidän osaamiseen. Ja se kai sitten saa minut luottamaan siihen, että me pystytään vähän mihin vain ja haluamaan näyttää, että niin todella on. Pystyn keskittymään kokonaan vain parhaani tekemiseen ja kyllähän se hyvältä tuntuu. Varsinkin, kun sitten myös menee oikeasti hyvin. Lopussa juostiin 19 estettä puhtaasti, vaikkakin tokavikalla oli kielto hyvin lähellä ja joku ilkeä tuomari olisi voinut kättään heiluttaakin. Siinä tein eurooppalaisen valssin liian ajoissa ja Kaapo mietti tovin jättääkkö hyppäämättä.

Tässä treenisä päästiin testaamaan käsitargettia radalla tiukassa käännöksessä. Ennen kuin testasin itse, en ihan ostanut ideaa, mutta jo ensimmäisellä yrityksestä näki kuinka hyvin se oikeasti toimii. Kaapon pää kääntyi jo ponnistaessa oikeaan suuntaan jatkon kannalta, ja hypystä tuli niin nätti kuin vain ikinä voi tulla. Linjakin oli jatkoon ihan superhyvä. Tuon perusteella käsitargettia olisi voinut testailla jo lauantaina Lotan treenissä, mutta en kuitenkaan tuolloin vielä uskonut, että töks voisi toimia radalla, kun sitä vain kerran esteiden seassa ollaan muutenkin treenattu. 

 Kiireistä saksalaista vääntäessäni huomasin myös kuinka ohjausten harjoitteleminen todella hitaassa vauhdissa on auttanut tuomaan niitä selkärankaan. Tuossa kohdassa ei ollut aikaa ajatella, mihin katsoo tai juoksee. Ohjaus vain tuli oikeanlaisena, kun liikerata oli jo riittävän tuttu hermoradoille. Kannattaa testata iltajumppana valsseja ja muita kiemuroita todella miettien miten astuu, mihin astuu, missä on paino, mihin katsoo ja sen sellaista niin hitaassa vauhdissa kuin vain tasapaino antaa myöten. Tietysti kannattaa tehdä se ohjaus aika oikein, ettei vahvista vahingossa vääriä toimintamalleja :D

Treenin lopuksi halusin vielä tavalliseen tapaani tehdä kokonaisena sen, mitä oltiin ehditty tekemään. Kirjoittelin kisoista sitä, että kun radalla jätin katsomatta Kaapoa, niin heti ohjasin vahingossa väärään paikkaan. Nyt tuli ilmi, että teen sen treeneissäkin heti, kun pitäisi tehdä pidempää pätkää. Lopetan Kaapon katsomisen ja ohjaan enemmän fiiliksen kuin havaintojen perusteella (koska vaikea olla kovin analyyttinen, jos ei edes katso sitä ohjattavaa). Tässä todella taitaa majailla syy siihen, miksei onnistuta isommissa kokonaisuuksissa ja varsinkaan kisoissa.

 Nyt ongelma tuntuu itsestään selvältä, mutta kovin kauan tuon älyämiseen on mennyt! Pitää siis opetella katsomaan Kaapoa yhtä tarkasti kuin treenatessakin myös kisatilanteessa. Voi olla, että jätän katsomatta kisoissa sen takia, että Kaapo tuntuu nopeammalta enkä malta pysyä hetkessä. Pienissä pätkissä on luottamus ja rauha, pidemmissä ei ihan niinkään. Mutta vaikea se on nähdä lukittumisia ja ylipäätään ohjata, jos ei ole sitä kontaktia koiraan. 

Semmoinen leiri tällä kertaa eikä ole montaa viikkoa seuraavaankaan. Voi olla, ettei kovin montaa treeniä tässä välisä ehditä tekemään, mutta ainakin yhdestä kisahypäristä haaveilen...